Odottavan aika on pitkä

Tällä hetkellä odotan liian montaa asiaa, etten enää edes tiedä mitä odotan eniten. Ehkä ei pitäisi odottaa mitään, niin pettymys ei olisi liian suuri.

Odotan:
-kutsua työhaastatteluun
-mikäli kutsu työhaastatteluun ei käy, odotan uutta työsopimusta nykyisestä paikastani
-tietoa, koska voimme käydä uudessa kodissamme
-opinnäytetyön palautusta (ihan oikeasti odotan ja toivon sitä.)
-tammikuista matkaamme
-tämän odotuksen loppumista.

Tavallaan olen odottaja-ihminen. Pidän siitä pienestä kutinasta, joka on kun odottaa jotakin mukavaa tapahtuvaksi. T toteaisi tämän pätevän myös kaikennäköiseen keräilyyn ja siihen liittyvään odotukseen. Haluan ostaa kaunista astiastoa vähän kerrallaan, silloin odotuksen fiilis säilyy ja kauniin esineen ostosta saamani ilo on moninkertainen. Saanhan käydä ostoksilla useammin.

Tavallaan en kuitenkaan ole. En pidä tiedottomuudesta ja vatsaani särkee, en saa nukuttua ja ahdistaa. Minua ei saa pitää jännityksessä. Voin siitä niin paljon fyysisesti pahoin. Odotan kivaa tapahtumaa usein innolla, mutta mitä lähemmäksi tämä tapahtuma tulee, sitä huonovointisempi olen. Keksin syitä, miksen osallistuisi. Nykyään jo osallistun, sillä tiedän että minulla on mukavaa vaikkei lähtiessä siltä tuntuisi.