Asuntoharmitusta ja pientäkivaa

Tänään luulin kirjoittavani blogiin uudesta kodista ja lisääväni kuvia, jotka olisimme tänään käyneet ottamassa. Olimme viime viikolla varmistaneet ja kysyneet voisimmeko käydä asunnolla, tämä sopi. Tänään soitimme ja varmistimme tulomme, ei enää sopinut. Vastaava mestari on päättänyt, ettei asuntoihin enää pääse käymään ellei myyntiedustajat itse tule kierrättämään ostajia. Niinpä meidänkin käyntimme siirtyi. Harmi. Harmitusta lieventämään katsoin viisi jaksoa Life unexpectedin kakkoskautta putkeen. Teki hyvää.

Toinen pienikiva oli uusi untuvatakki! Hyödynsin Espritin viikon tarjouksen, jossa kaikki takit on -20% ja kävin ostamassa toivottavasti pitkäikäisen mustan untuvatakin, joka ulottuu reiteen saakka. Ihanan lämmin ja pehmeä. Olen valmis kohti talven hyytäviä pakkasia!

Ainiin, piti lisätä. Meillä tehtiin tänään T:n toivomuksesta vuoden ensimmäiset joulutortut!

All gray

Mitä tapahtuu kun mies on soutuspinningissä ja nainen saa käsityön valmiiksi ja se pitäisi kuvata "mallinuken" päällä?
No ei ainakaan hyviä kuvia.

Yksi joululahja jälleen valmiina. Tein viime vuonna lähes samanlaisen itselleni, mutta tämän vuotinen lahjaksi menevä on paranneltu versio omastani. Ihanan lämmin, iso ja muhkea. Toivottavasti lahjansaaja pitää. Käyttöohjeet täytyy ehkä liittää mukaan, sillä "rinkula" täytyy pyörittää kolme kertaa pään ympäri, jotta se näyttää tuolta. Muuten se on kuin tyhjentynyt pyöränkumi.

Odottavan aika on pitkä

Tällä hetkellä odotan liian montaa asiaa, etten enää edes tiedä mitä odotan eniten. Ehkä ei pitäisi odottaa mitään, niin pettymys ei olisi liian suuri.

Odotan:
-kutsua työhaastatteluun
-mikäli kutsu työhaastatteluun ei käy, odotan uutta työsopimusta nykyisestä paikastani
-tietoa, koska voimme käydä uudessa kodissamme
-opinnäytetyön palautusta (ihan oikeasti odotan ja toivon sitä.)
-tammikuista matkaamme
-tämän odotuksen loppumista.

Tavallaan olen odottaja-ihminen. Pidän siitä pienestä kutinasta, joka on kun odottaa jotakin mukavaa tapahtuvaksi. T toteaisi tämän pätevän myös kaikennäköiseen keräilyyn ja siihen liittyvään odotukseen. Haluan ostaa kaunista astiastoa vähän kerrallaan, silloin odotuksen fiilis säilyy ja kauniin esineen ostosta saamani ilo on moninkertainen. Saanhan käydä ostoksilla useammin.

Tavallaan en kuitenkaan ole. En pidä tiedottomuudesta ja vatsaani särkee, en saa nukuttua ja ahdistaa. Minua ei saa pitää jännityksessä. Voin siitä niin paljon fyysisesti pahoin. Odotan kivaa tapahtumaa usein innolla, mutta mitä lähemmäksi tämä tapahtuma tulee, sitä huonovointisempi olen. Keksin syitä, miksen osallistuisi. Nykyään jo osallistun, sillä tiedän että minulla on mukavaa vaikkei lähtiessä siltä tuntuisi.

67 yötä

Jouluun on enää 67 yötä. Vuorotyötä tekevänä vietän varmaan tämän joulun töissä, viime jouluna kun olin vapaalla. Vihaan joulun stressiä, kiirettä ja ihmisten paljoutta kauppakeskuksissa. Siispä hankin joululahjat yleensä jo kesän ja syksyn aikana. Ei tarvitse astua jalallaankaan kauppoihin (paitsi ruokakauppaan, eikä sinnekään enää aattona tai aatonaattona) joulukuussa.

Tällä hetkellä lahjoja on enää ostamatta T:lle. Mielestäni me jossain vaiheessa sovittiin kun varattiin tammikuuksi matka Sri Lankalle, ettei sitten osteta joululahjoja. Toisen kerran tästä lahjattomuudesta sovittiin muutama kuukausi sitten, kun ostettiin oma koti. Jostain syystä T:lle tämä ei ole mennyt perille, vaan on sitä mieltä, että lahjat on ostettava. PYH sanon minä. Kaikille muille keksin kyllä lahjoja, mutten omalle miehelleni. Sillä on liian vaativa maku ja useimmiten menee ihan metsään, vaikka kuinka luulisin olevani tänä vuonna oikeassa. Ainoa onnistunut lahja taisi olla PS3-konsolin osto ja senkin menin antamaan jo ennen joulua ja silloinhan se ei kuulema ole enää joululahja ja jouduin ostamaan uuden. T on muutenkin vaativa lahjojen suhteen, en osaa ostaa lahjoja edes hänen sukulaisilleen. Siispä tänä vuonna päätin pitää suloisen suuni supussa ja annan hänen itse keksiä lahjat. Ei tule olemaan helppoa ja hampaiden kiristelyä on varmasti luvassa :)

Noh, tänä vuonna minulla on oikeasti ihan hyvä aavistus hyvästä lahjasta. Tai lahjoista.

Sisko perheineen on vierailemassa Rovaniemellä ja kävivät moikkaamassa Joulupukkiakin. Taisi lapset olla innoissaan. Minä kivana tätinä vähän varoittelin, ettei pukki ehkä enää sitten tule käymään kun jo nyt näki muksut, mutta kyllä se kuulema lupasi tulla käymään.

Hei meillä siivotaan!

Eilen oli viimeinen työskentelyseminaari opinnäytetyötä varten. Saimme hyvää ja kannustavaa palautetta ja muutamia korjausehdotuksia. Nämä ehdotukset ajattelin toteuttaa tänään, mutta toisin kävi.

Ostin muutama päivä sitten Novitan Cotton lankaa toiveena jatkaa tekemääni isoäidin ruutu -projektia, mutta lanka oli kovin erilaista alkuperäiseen verrattuna, joten tilkkutäkistä tuleekin kaunis tyynynpäällinen. Cottonit täytyi käyttää muutoin. Miten muutenkaan ihanan pehmeää puuvillalankaa käyttäisi kuin tekisi uusia tiski- ja pesurättejä.

Tänään testiin pääsi uusin ja ihanan värisin tiskirätti. Näitä on menossa myös äidille testaukseen, toivottavasti äitikin innostuu näiden käyttämisestä!

Toinen mikä tällä hetkellä innostaa pitämään keittiön siistinä, on Hulluilta Päiviltä ostamani Maison Bellen keittiön pesuaine. Sarjan pesuaineet ovat luontoystävällisiä ja myrkyttömiä. Kaiken lisäksi pullo on herkullisen näköinen ja sisältö tuoksuu ihanalle. (saatoin ehkä ostaa tätä myös kylpyhuoneen pesuun..)

Sammakkojen invaasio

Me käytiin lenkillä Vantaanjoen varrella. Se on meidän perinteinen lenkkipolku. Tänään ei lenkki kuitenkaan mennyt aivan perinteisen kaavan mukaan.

Satoi tihkua taivaalta ja lämpötila oli jo aika alhaalla.

Noh, mitä tekee Milla? Löytää hiekkatieltä sammakon, joka on hyytynyt matkallaan turvalliseen heinikkoon. On jo liian kylmä liikkumiseen.

Mitä tekee sitten Milla? Siirtää sen sammakon kaikkien pahojen pyöräilijöiden ja piittaamattomien kävelijöiden/juoksijoiden jaloista heinikkoon. T katsoo kummaksuen touhuja.
Käveltiin kymmenisen metriä, kunnes näin taas kaksi vauvasammakkoa hyytyneenä matkalleen. Ei tarvitse edes kysyä, katsoin ettei näy ohikulkijoita ja siirsin nämäkin kaksi sammakkoa heinikkoon.

Mitä tekee sitten T? Toteaa, että voin taas hyvillä mielin ajaa työmatkat autolla, olinhan juuri pelastanut palan maailmaa.

Mulla on ihana mies kun se ymmärtää mua <3 (sanoi se myös, että sen mielestä sammakot kuolee talvisin. En usko.)

Kännykät kiertoon

Vaikka muuttoon on vielä aikaa, on tavaran kiertoon laittaminen aloitettava hyvissä ajoin. Muuten tulee stressi.

Siivosin lipastomme laatikoita, joiden uumeniin näin muutamassa vuodessakin on kertynyt kaikenlaista tarpeetonta. Yhdestä laatikosta löytyi sekä minun että T:n vanhat matkapuhelimet. Omaani en ainakaan myyntiin voi laittaa, sillä siitä on näytön lasi haljennut. T:n on pitänyt laittaa oma puhelimensa myyntiin jo vuosi sitten, mutta näemmä se edelleen laatikossa lojui. Jotain oli siis tehtävä.

Olin kuullut jossakin radio mainoksessa "Kierrätä kännyykäsi, kännykkä rahaksi" -iskulauseen ja eikun Googlen ihmeelliseen maailmaan etsimään tietoa. Sivusto löytyi helposti. Kierrätä kännyykä lupaa ottaa vastaan vanhat matkapuhelimet ja vielä maksaa niistä. Tarkistin heti oman vanhan puhelimeni käyvän arvon, noh, yllätys yllätys, 0e. Nykyinen 1½v vanha puhelimenikin olisi sivustolle vain vajaan 30e arvoinen.

Tilasin kuitenkin kuljetuspussin, sillä totesin tuon olevan kuitenkin vaivaton ja ainakin oletettavasti ympäristöystävällinen teko toimimattoman kännykän kohtaloksi. Miehen vanhasta puhelimesta saisi vielä rahaa. Täytyy kysyä haluaako hän laittaa oman puhelimensa kuoreen mukaan, vai odottaako vielä vuoden että jaksaa laittaa sen myyntiin johonkin :)

Hankintoja kotia varten

Uusi tilavampi koti vaatii muutamia uusia hankintoja. Vanhoilla mieleisillä kalusteilla pärjätään pitkälle, mutta aijomme ostaa uuden sohvan sekä astiakaapin.

Uusi sohva on näillä näkymin Askon Gloria -sohva, sillä ostimme muutama kuukausi sitten saman sarjan nojatuolin, joka on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Kuvaa en sohvasta linkitä, sillä Askon sivuilla sohva ei pääse oikeuksiinsa. Tässä kuitenkin kuva nojatuolistamme omassa ympäristössään. Sohvaan emme ota valkoisia päällisiä, vaan luultavasti päädymme johonkin harmaan sävyyn.

Nojatuoli on mitoiltaan aika massiivinen (leveys 110cm, syvyys 108cm), joten sopivan paikan löytäminen nykyisessä asunnossa oli haasteellista. Hetken jopa kaduin koko ostosta. Pyörittelin asuntomme huonekaluja ja vihdoin nojatuoli pääsi paraatipaikalle ja aikaisemmin ostettu lamppu sopi kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin. Loppu hyvin, Millan mieli hyvin.

ps. nojatuoli on loistava paikka neulomiselle. Viereisestä korista pilkistääkin ikuisuusprojekti, isoäidin neliöistä tehtävä iso tilkkupeitto. Tällä hetkellä kooltaan se on lähinnä vauvan torkkutäkki..

Kolmas kerta toden sanoo?

Elämässä on muutamien kuukausien sisällä tapahtumassa paljon muutoksia. Niiden sisäistämiseen ja ajatuksien tallentamiseen on ehkä hyvä kokeilla taas hetken blogin pitämistä.

Ensi vuoden alussa muutamme T:n kanssa Helsingistä Vantaalle. Ostimme ensimmäisen oman asuntomme ja sormet syyhyää päästä muuttamaan. Totuuden nimissä todettakoon, että allekirjoittanut on jo laittanut kiertoon kiitettävän määrän tavaraa sekä pakannut kesävaatteet muuttolaatikoihin. Kunhan tarkka muuttopäivä selviää, pakkaan myös lakanat ja pyyhkeet kahta settiä lukuunottamatta. Täältä löytyy tulevan kotimme pohjapiirrustus. Isommassa makuuhuoneessa on ranskalainen parveke sekä olohuoneesta pääsee tavalliselle lasitetulle parvekkeelle. Pohjakuvasta poiketen, poistimme keittiön saarekkeen päädyssä olevan seinän ja näin ollen keittiö avartui hieman.

Pääsemme muutaman viikon päästä käymään valmiimmassa asunnossa. Rakentajat lupasivat soittaa kun asuntoomme on asennettu keittiö sekä laatoitukset. Sitten varmasti tarkempia kuvia tiedossa!

Muuton lisäksi valmistun joulukuussa opinahjostani ja näin ollen päättyy kiireinen syksyni. Otin toukokuussa määräaikaisen pestin täydellä viikkotuntimäärällä vastaan, tietäen, että kesän ja syksyn aikana kirjotettavanani on opinnäytetyö sekä muutama kurssi käytävänäni. Onneksi teen opinnäytetyön veljeni kanssa, joka opiskelee samaa alaa kuin minäkin. Molemmat työskentelemme täysipäiväisesti, joten ymmärrämme ja voimme tukea toisiamme.